Mielikuvittelijan läksy
Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,
Niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois.
Vaan siivetönnä en voi lentää vanki olen maan,
Vain aatoksin mi kauas entää sinne käydä saan.
Taas miun mielikuvitus on hyvässä vauhdissa. Haaveilen satumaasta, J:stä ja jostakin muusta kuin tästä. Työt ei tahdo sujua kun on niin paljon mielikuviteltavaa ja niissä ajatuksissa mukavampi olla =)
Mulla on alemmuuskompleksi. Periaatteessa tiedän olevani aika ihana tyttö ja löytäväni vielä jonkun aika ihanan pojan. Olen jopa yllättynyt miten paljon mukavia ihmisiä (miehiä) maailmassa tuntuukaan olevan! Eiväthän ne kaikki minulle sovi ja toisinpäin, mutta jotenkin sitä on kulkenut aivan laput silmillä viimeiset vuodet kuvitellen, että suurin osa on kusipäitä. Kavereille sattunut vain huonoja tyyppejä vastaan ja omatkaan seurustelua edeltävät kokemukset eivät aina niin mairittelevia olleet.
Mut siitä alemmuuskompleksista. Kieltäydyin kiireisiin vedoten J:n treffikutsusta, sillä haluan kapoistua vielä hieman :S Vaikka sitä läheisyyttä kaipaankin ja jotakin ihanaa ihmistä niin nyt on sellainen olo, että haluan viimeinkin tehdä asiat ihan omalla tavallani. Ja kun en kerran ole valmis niin en lähde. Jos tilaisuus menee ohi niin J ei sitten ollut se minulle tarkoitettu mies. Simple as that. Olen minä niistä muistakin treffeistä jo yli päässyt :D Ehkä alan tässä vähitellen ymmärtää, että eivät ne pakit mikään järkyttävä asia ole. Yritän aina muistaa miten kriittisellä silmällä itse miehiä katsonkaan… Aika raakaa x) Yritän nyt itsekin sisäistää sen, etten voi millään miellyttää kaikkia ihmisiä eikä ole mikään pakkokaan! Kiltille tytölle vaikea läksy opeteltavaksi.
